Kauhean vaikea keksiä mitään järkevää otsikkoa.

Mutta ihania uutisia tulee HAIKKIKSElLTA! Siellä pikkuinen sydän oli eilen ultrassa näkynyt. Voi, kyllä mua hymyilyttää tuollainen uutinen! Oma mielenikin piristyi huomattavasti. Ehkä minäkin täältä suosta nousen ja vielä maailmalle näytän.

Miehellä on muuten torstaina se lääkäri. Tänään käy verikokeissa. Me pidetään sormet ja varpaat pystyssä, jotta kaikki olisi ok ettei mitään hoitoja tarvita. Kun kerta tulin raskaaksi (taas) niin miksen tulisi uudestaankin. Ehkä näillä keskenmenoilla on jokin tarkoitus, jota en vielä ymmärrä. Mistäs sitä tietää. Niin, lääkäri sanoi että seuraavista kuukautisista taas syön sitä clomifemiä (miten se taivutetaankaan...) ja katsotaan vaikuttaako asioihin. Nythän kai on niin että mun kohdun limakalvo ei oo paras mahdollinen. Ja sitä nyt sitten yritetään parantaa jotta mahdollinen kiinnittäytyminen onnistuisi paremmin ja raskaus etenisi seuraavan kerran normaalisti. Että kai siinä on syy näihin muihinkin keskenmenoihin? Mutta siis lääkärin mukaan kaikki on mahdollista ja että vielä minä raskaaksi tulen ja vauvan saan ja kaikkea muuta. Että ei heitetä kirvestä kaivoon!

Joo, Helena, tottakai saat linkittää mut omaan blogiisi. Minäkin kyllä sen tekisin kaikille teille ihanille ihmisille. Että ne blogi-osoitteet laittaisin tuonne sivuun. Pitäisi vain harjoitella tätä hommaa.

Ja hengessä mukana olen edelleen Paksuna Wappuna -projektissa. Toivon kaikille muille onnistumisia ja peukutan kaikkien niiden puolesta jotka ovat jo mahdollisesti plussanneet ja tarrasukkia ja pitkiä kynsiä vaan =o) Että vaavit pysyvät mukana loppuun asti. Muistan muuten koulusta aikoinaan sen, että puhuttiin raskaudesta bilsan tunnilla ja puhuttiin vauvasta mahassa ja opettaja siihen, että se on sikiö kunnes syntyy. Kuulostaa niin kaamealta. Vai puhuuko joku raskaana oleva sikiöstä??? "Voi, meidän pikku-sikiö potkaisi ensimmäisen kerran eilen illalla. Se tuntui hassulta." Kyllä mä olen puhunut vauvasta/vaavista, kun olen raskaana ollut, vaikka raskausviikkoja ei montaa ole aina kertynyt.

Jaa-jaa, alkaa juttu rönsyilemään. Mutta hei, mä olen piristynyt. Kun lukee hyviä uutisia, niin ei voi murjottaa. Vaikka mua sattuu helvetisti, niin silti olen iloinen muiden puolesta. En mä ole kirvestä vielä kaivoon heittänyt. Uskon ja luotan, että meidänkin aika vielä tulee!

Onnen rutistuksia kaikille!!!!!