Ei ole kuukautiset vielä alkaneet. Eikä oikein ole ollut sellaista fiilistäkään, että alkais.

En oo tehnyt raskaustestiä, en uskalla. Mies kävi ostamassa jo ja aika monta. Ihan pöhkö.

Katsotaan josko loppuviikosta uskaltais... Pelottaa koko ajatus. Pelkään niin paljon keskenmenoa. En edes halua ajatella mitään.

Ai joo, kai mulla on yksi oire. Mua itkettää melkein kaikki asiat. Piti mennä itkemään vessaan, kun luin täällä töissä Aadiksen kuulumisia. Itkin eilen kun katsoin Täydellisiä naisia (en näin jälkeenpäin ymmärrä mitä itkettävää siinä oli...!)

Miehen puolesta itken, vaikka ei tarvitse. Lääkärit on niin positiivisia. Sinne saa soittaa, jos tulee jotain ja hoitava lääkäri on niin tehokas, että on soittanut meille muutaman kerran tässä parin viikon aikana. Kyselee vointia ja kuulumisia muutenkin.

Töissä stressiä. Kirjanpito-paperit tuli bumerangina takaisin, koska alku tehty päin peetä. Mullehan tuo tuli keskeneräisenä ja pomo sanoi, että jatka siitä, alku on ok. Ja nyt joudun vääntämään parin kolmen kuukauden juttuja ja kaivamaan mappeja ja etsimään tositteita ja .... VOI VEEE!!!!

Mä en yleensä kiroile, mutta nyt tekisi mieli huutaa suureen ääneen. Sellaisia sanoja, joita ei pahemmin mulle tule yleensä mieleen edes.

Eli tunteet menee vuoristorataa. Itkettää, raivostuttaa, suututtaa, naurattaa.

Vaikeeta, mutta en halua ajatella niitä kahta pahinta asiaa...