keskiviikko, 17. joulukuu 2008

Ei kai taas...

Eilen kävin neuvolassa ja raskausviikkoja on nyt 8+2. Neuvolatäti kokeili masua ja totesi kohdun suurentuneen mukavasti.

Noh, tunti sitten kävin vessassa... Ja vähän tuli verta, kun pyyhin... =o(
Joo, kun on vähäistä vuotoa, ei välttämättä ole keskenmeno, mutta pelottaa silti!!! Nyt en uskalla mennä vessaan uudestaan katsomaan onko siteeseen tullut mitään. Alkoi päätäkin särkemään ja toki itkettää. Vielä pitäisi jaksaa töissä olla ilta-yhdeksään. Etova olo mulla on jatkuvasti, tälläkin hetkellä.

Voi, pitäkää nyt peukkuja etten saa keskenmenoa!!! En kyllä millään jaksaisi sitä tällä hetkellä. Olin jo niin onnellinen! Meinasin jo soittaa neuvolaan, mutta mitäs se auttaa??? Sitten mietin pitäiskö päivystykseen mennä, mutta eipä sekään varmastikaan auta. Jos verta alkaa tulemaan enemmän, niin sitten se on kai mentävä.

Voi itkujen itku!!! Mä jo eilen illalla luin innoissani kaikkia niitä kirjoja ja vihkosia ja lappusia joita sain neuvolatädiltä. Se tätikin oli niin ihana! Tosi herttainen ja tuntui aidosti olevan iloinen meidän puolesta.



maanantai, 15. joulukuu 2008

Täällä taas!

Anteeksi pitkänpitkä hiljaiselo. Tuntui keväällä ettei ole mitään sanomista, kirjoittamista. Hiljakseltaan ollaan miehen kanssa elelty ja mietitty tulevaisuutta. Kaikenlaista on tässä tapahtunut, mutta jotkut ovat sen verran ikäviä ettei niitä viitsi enää muistella. Mielummin sitä puhuu ja muistelee hyviä asioita!

Vaikka sitä, että mies "julistettiin" terveeksi kaksi kuukautta sitten =o)  Kontrolleissa käy nyt ensimmäisen vuoden aikana joka toinen kuukausi. Sitten harvennetaan kontrolleita niin, että joka kolmas kuukausi ja niin pois päin. Voih, kyllä me olemme kuulkaat onnellisia! Mies on nyt keskittynyt työhön ja urheilu on jäänyt. Toki yhdessä urheillaan, käydään lenkillä, uimassa, sulkapalloa pelaamassa. Ja olemme keskittyneet toisiimme. Syksyllä kävimme matkalla Tsekeissä, Prahassa ja siinä lähiympäristöä vähän kiersimme.

Ja kuulkaa... Lopetin lääkityksen kesällä. Ei se sopinut mulle eikä siitä ollut hyötyä. Se mikä on aika järkyttävää, niin olen lihonut!!! Herran jestas sentään, 10 kiloa! Toisaalta olinkin painossani aika alarajoilla ihanteista. Olo on kyllä parempi, ei siinä mitään.

Vielä yksi ihmetys. Viime viikolla tajusin, että kuukautiset on myöhässä. Eilen tein testin. Ja kyllä! Minä olen raskaana! Olen ihan äimänkäkenä täällä nyt. Mulla ei ole käsitystäkään milloin mulla on ollut edelliset kuukautiset, koska jostain syystä en ole niitä merkinnyt kalenteriin. Muistaakseni ne oli joskus lokakuussa... Minähän heti soittamaan tänään terveyskeskuksen ajanvaraukseen kun muuta sopivampaa numeroa ei ollut kännykässä muistissa. Sieltä sitten neuvottiin soittamaan oikeaan numeroon ja oikeaan aikaankin vielä. Menin oikein vessaan soittamaan ettei kukaan vaan kuulis =o)

Minulla on huomenna aamulla neuvola! Sain heti ajan, kun kerroin etten tiedä yhtään missä vaiheessa ollaan menossa. Juteltiin sen todella mukavan kuuloisen tädin kanssa ja hän arvioi että voisi olla viikoissa menossa nyt 8-10... Hmm... Hurjaa.

Mua jännittää, pelottaa, olen sekaisin ilosta. Mua itkettää ja naurattaa. Mies on ihan yhtä ihmeissään. Ja hän on niin höpsö! Höpöttää jo mun mahalle. Selvisi siis sekin, miksi mulla on toista viikkoa ollut todella huono olo varsinkin aamuisin. Ei tullut mieleenikään, että voisin olla raskaana koska huonoa oloa jatkuu koko vuorokauden. Ihan jatkuvasti siis. Aamulla, päivällä, illalla.

Ja kahvi. Yh, sitä en pysty enää lainkaan juomaan. Pelkkä hajukin etoo! Että kiva siinä sitten kahvitauoilla olla... No, nyt olen tänään selittänyt teen juonnin sisällä, että paleltaa ja tuntuu että olis flunssa tulossa! Sitä kaikki sitten alkaa puhumaan, joo tee on hyvä juoma kyllä jos on vilustunut. Se lämmittää mukavasti. Eli ei ole salaisuus paljastunut.

Vieläkin kyllä naurattaa oma typeryys. Miksi en ole jo aiemmin tajunnut, että olen raskaana kun kahvi ei ole maistunut??? Nyt kun olen tarkkaillut kroppaani, niin onhan niitä "oireita" ollut enempikin. Kuten rintojen arkuus! Oi ja voi...

Mutta nyt menen lämpimään suihkuun, koska mua oikeasti paleltaa. Eli lämpimään suihkuun ja sitten kaakaota! Ja lämmin yöpuku ja murusen kainaloon =o)

Yritän lukea teidän muiden blogeja ajantasalle. Ihanan uutisen kävin jo bongaamassa eli Haikkis on äiti!!! Ihanaa!!! Onnea tuhannesti näin jälkikäteenkin, jos vielä täällä blogistaniassa käyt muitten juttuja lukemassa =o)




ps. Pitäkää huomiselle peukkuja, jotta saan tietää mikä on mun tilanne =o)  Kun en vieläkään oikein usko, että sisälläni kasvaa pieni ihminen....


tiistai, 1. huhtikuu 2008

Onni olkoon osananne...

Kauhean vaikea keksiä mitään järkevää otsikkoa.

Mutta ihania uutisia tulee HAIKKIKSElLTA! Siellä pikkuinen sydän oli eilen ultrassa näkynyt. Voi, kyllä mua hymyilyttää tuollainen uutinen! Oma mielenikin piristyi huomattavasti. Ehkä minäkin täältä suosta nousen ja vielä maailmalle näytän.

Miehellä on muuten torstaina se lääkäri. Tänään käy verikokeissa. Me pidetään sormet ja varpaat pystyssä, jotta kaikki olisi ok ettei mitään hoitoja tarvita. Kun kerta tulin raskaaksi (taas) niin miksen tulisi uudestaankin. Ehkä näillä keskenmenoilla on jokin tarkoitus, jota en vielä ymmärrä. Mistäs sitä tietää. Niin, lääkäri sanoi että seuraavista kuukautisista taas syön sitä clomifemiä (miten se taivutetaankaan...) ja katsotaan vaikuttaako asioihin. Nythän kai on niin että mun kohdun limakalvo ei oo paras mahdollinen. Ja sitä nyt sitten yritetään parantaa jotta mahdollinen kiinnittäytyminen onnistuisi paremmin ja raskaus etenisi seuraavan kerran normaalisti. Että kai siinä on syy näihin muihinkin keskenmenoihin? Mutta siis lääkärin mukaan kaikki on mahdollista ja että vielä minä raskaaksi tulen ja vauvan saan ja kaikkea muuta. Että ei heitetä kirvestä kaivoon!

Joo, Helena, tottakai saat linkittää mut omaan blogiisi. Minäkin kyllä sen tekisin kaikille teille ihanille ihmisille. Että ne blogi-osoitteet laittaisin tuonne sivuun. Pitäisi vain harjoitella tätä hommaa.

Ja hengessä mukana olen edelleen Paksuna Wappuna -projektissa. Toivon kaikille muille onnistumisia ja peukutan kaikkien niiden puolesta jotka ovat jo mahdollisesti plussanneet ja tarrasukkia ja pitkiä kynsiä vaan =o) Että vaavit pysyvät mukana loppuun asti. Muistan muuten koulusta aikoinaan sen, että puhuttiin raskaudesta bilsan tunnilla ja puhuttiin vauvasta mahassa ja opettaja siihen, että se on sikiö kunnes syntyy. Kuulostaa niin kaamealta. Vai puhuuko joku raskaana oleva sikiöstä??? "Voi, meidän pikku-sikiö potkaisi ensimmäisen kerran eilen illalla. Se tuntui hassulta." Kyllä mä olen puhunut vauvasta/vaavista, kun olen raskaana ollut, vaikka raskausviikkoja ei montaa ole aina kertynyt.

Jaa-jaa, alkaa juttu rönsyilemään. Mutta hei, mä olen piristynyt. Kun lukee hyviä uutisia, niin ei voi murjottaa. Vaikka mua sattuu helvetisti, niin silti olen iloinen muiden puolesta. En mä ole kirvestä vielä kaivoon heittänyt. Uskon ja luotan, että meidänkin aika vielä tulee!

Onnen rutistuksia kaikille!!!!!

torstai, 27. maaliskuu 2008

Taas tässä kävi näin

Olin viime viikon sairaalassa. Tai kolme päivää. Maanantaina alkoi vuoto ja niinhän siinä kävi, että keskenmeno tuli. Kaavinta suoritettiin varmuuden vuoksi. Oon kyllä niin rikki. Sairaslomalla ainankin ensi viikon vielä. Olo on turta, ei ole jaksanut miettiä mitään, tehdä mitään. Kestihän tätäkin onnea taas hetken.

En tiedä mitä tästä eteenpäin. Taitaa tulla nyt taukoa näihin vauva-haaveisiin. Miehellä on kontrollikäynti ens viikolla ja siellä kuullaan se, että alkaako millaiset hoidot ja jos alkaa, niin milloin.

Hyvää vointia kaikille. Mä painun takaisin sänkyyn peiton alle.


torstai, 13. maaliskuu 2008

Olo hiukan parempi

Vieläkin on kipuja ja pahoinvointia. Olen nyt tämän viikon sairaslomalla ja maanantaina katsotaan mikä on olo. Soitin työterveyshuoltoon ja ilman käyntiä sain 3 päivää lomaa. Jos siis vointi ei parane, niin maanantaina lääkäriin.

Tein raskaustestin tänä aamuna ja hyvin heiveröinen plussa tuli. Eli voi olla, että olen raskaana. Mutta en nyt sitä ihan "kirkossa kuuluttaisi", sillä niin oli haalea viiva. Mies on kyllä innoissaan. Mä vaan pelkään niin sitä keskenmenoa, joten en hihku riemusta. Pelottaa ihan älyttömästi.

Mutta tällaisia fiiliksiä täällä. Ristiriitaisia.

Tsemppiä kaikille! Käyn lukemassa blogeja päivittäin, mutta en ole kauheasti jaksanut kommentoida. Voikaa siis hyvin kaikki kanssasiskot!!!