Niin, mä lupasin miehelle etten ala stressaamaan kuukautisten alkamisesta. Kun ne pitäis huomenna alkaa. Mulla on ollut aina niin säännölliset kierrot, että vois melkein minuutin arviolla heittää milloin vuoto alkaa. Nyt ei ole oireita, ei mitään. Mä pähkäilen yksikseni asiaa, koska lupasin miehelle etten höpötä siitä. Olis kyllä jotenkin outoa, että mä muka nyt tulisin raskaaksi. Kaikkien noitten surullisten juttujen jälkeen. Mies kyllä voi hyvin ja lääkärin kanssa oli puheissa, että hyvältä näyttää. Mutta siis. En voi olla stressaamatta. Ja sitten tietysti kun nyt stressaan niin kuukautiset ei ala sen takia ja sitten kierto menee pyllylleen ja en koskaan oo enää normaali ja kaikki menee tästä lähin ihan vikaan ja ja ja...

Mä olen niin hermostunut. Mietin millasta oli silloin viimeeksi, kun olin raskaana. En muista. En muista oliko oireita vai ei. Kun mä sain viimeeksi sen keskenmenon, niin jotenkin mun aivoista pyyhkäistiin kaikki muistikuvat siitä, miltä musta tuntui kun testissä oli kaks viivaa ja kuinka mä kerroin sen miehelle ja. Niin, en muista. En osaa verrata oloani mihinkään ja ehkä se on hyvä.

Mun pitäis kai osata olla yhtä lunkisti kuin Haikkis. Olis vaan kuin ei mitään ja katsois sitten vähän myöhemmin, että olisko se totta vai ei. Mutta viikonloppuna, silloin pitäis kyllä vuodon alkaa. Niin se vain on. Tokihan mä olen miljoonasti tarkistanut sen, että ovulaation aikoihin ollaan kyllä miehen kanssa puuhailtu peiton alla. Että josko sittenkin...

Ääh, tää on kauheeta. Miks mietin tätä, koska selkeesti nyt alkaa päätä jomottamaan. Stressiä.

Mutta töistä sellainen ilouutinen, että sain tilinpäätöksen tehtyä että tarkastajat on hyvät ja hoitaa oman osuutensa. Ja pomo pyysi ensi viikolla kehityskeskusteluun. Sanoi, että pitäisi varmaan vähän palkkaa katsoa ylöspäin, kun jotkut ovat tällaista ehdottaneet. En tiiä sitten. Olishan se kiva, sellanen pikkanen palkankorotus.

Jaaha, taidan pähkäillä taas tätä oloani ja josko jotain työn tynkääkin sais vielä tehtyä. Ja sitten kotiin. Irtokarkkeja tekis mieli. Yleensä ei tee, mutta nyt muistin lempikarkkini. Sellaiset salmiakki-vadelma-pääkallot. Sellaiset isot, tiedättekös??? Ne on ihania!!! Ja jos leffan vuokrais, jos telkasta ei tule mitään. Tänään olen armollinen itselleni enkä lähde kuntosalille illalla, koska mua laiskotuttaa (varmaan siksi, kun töissä on ollut niin kiire ettei oo kissaa ehtinyt välillä sanoa).

Oikein ihanan rentouttavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!