Töissä kiirettä ja kotona kireää. Eli ilmapiiri on vähän jäätävää tällä hetkellä. Mies stressaa maanantaista. Lupasi jo, että lähtee mukaan, mutta näemmä kovin vastentahtoisesti. Niin, tänä aamupäivällä lääkäriasemalta soitettiin, että saatais peruutusaika ens maanantaille. Ja mä otin sen. Miehellä ei oo sillo mitään, kun on vapaapäivä. Mutta...

En tiedä mitä tekisin. Itselläni on pinna tiukalla, stressiä töissä, ja kotona illalla mies ei koske, ei puhu, ei halaa. Ihme sentään, ettei ole vielä vierashuoneeseen (tuleva lastenhuone???) siirtynyt nukkumaan. Itkettää ja masentaa. Olen yrittänyt puhua, ei vastausta. Kaipaan hellyyttä, kosketusta, halausta, silitystä, ihan mitä vain. Mutta toinen on päättänyt näköjään rangaista minua. Pitäisikö mun luopua nyt koko asiasta? Taipua siihen, mitä mieheni haluaa. Ei halua tutkimuksia, mutta myönsi, että haluaisi lapsen. Miksi sitten lääkäriin meno on niin vaikeaa? Mä yritän ymmärtää, yritän olla vahva. Mutta jotenkin tuntuu ettei musta ole tähän. Meidän suhde on muuttunut parissa päivässä totaalisen päälaelleen.

Tiistaina mulla alkoi taas vatsa-kivut, maanantai-iltana jo vähän jomotti. Jos oikein laskin, niin taisi olla kierron 14 tai 15 päivä toi tiistai. Pitää varmistaa lääkäriltä asia. Mutta pari päivää tässä oli taas kipuilua. Otin särkylääkettä ja pärjäsin kivasti töissä. Maanantai-iltana rakastelimme, mutta tiistai-aamuna alkoi miehen mykkäkoulu vai miksi tätä nyt pitäisi sanoa. Nyt on jo torstai-ilta ja mä kärsin, kärsin niin paljon! Äitini soitti jokin aika sitten, mutta en pystynyt hänelle sanomaan mitään. En jaksa selittää kaikille miksi olen surullinen ja miksi mies oli puhelimessa tyly. En halua puhua ongelmista ulkopuolisille, vaikka kuinka sukulaisia ovat. Luultavasti se vain pahentaisi tilannetta.

Mieleni on apea ja olen hukassa. Mitä teen? Tänä iltana itken taas itseni uneen.